Abigail Gibbs: Illallinen vampyyrin kanssa

20140204-170848.jpg

Minä kyyristyin oikein pieneksi ja hankasin käsiäni ja ranteitani takkiin siitä kohdasta, mistä hänen verentahrimat kätensä olivat koskettaneet minua. Hän katsoi minua otsa rypyssä kun peräännyin, käsi yhä ojennettuna.

Olen lukenut monia ristiriitaisia arvosteluja ja kommentteja kyseisetä kirjasta ja olen tällä hetkellä hämilläni. Osa ylistää kirjaa maasta taivaaseen ja osa on valmis polttamaan koko tarinan. Itse luin kirjan viikonloppuna toiseen kertaan elämässäni ja hämmästyin. Ensimmaisellä lukukerralla olin pyörtyä onnesta. Vihdoin loistava kirja ja kärkäs päähenkilö. Toisella kerralla ajattelin ennemmin ärsyttäviä juttuja, jotka kirjasta pompahtivat esiin.

Kirja keskittyy Violetiin, joka pahaksi onnekseen sattuu olemaan paikalla, kun vampyyrit teurastavat 30 miestä keskellä Lontoon yöelämää. Violet jää kiinni ja hänet viedään Varnleyhyn, vampyyrikuninkaallisten kotikartanoon, johon hän jää poliittiseksi vangiksi. Tilanne on hänen selviytymisensä kannalta huono, sillä hänen isänsä on puolustusministeri ja Violetin poliittinen asema kasvaa entisestään. Tarinassa käsitellään Violetin elämää verenhimoisten hirviöiden keskellä ja salaisuudet alkavat selvitä. Ovatko vampyyrit sittenkään hirviöitä, vai voiko ihminen ollakin se paljon puhuttu raakalainen.

Toisena päähenkilönä on vampyyrien kruununprinssi Kaspar Varn. Ylimielinen otus, joka ei kaihda keinoja saadakseen mitä haluaa ja tässä tapauksessa se on Violet. Hänen paras ystävänsä Fabian on rakastunut tuohon ihmistyttöön, joka tuo hieman ihmissuhde draamaa kirjan synkkään ajattelutapaan. Kuitenkin Kasparin ja Fabianin toiminta vaikuttaa todella pahalta. En varsinaisesti sanoisi, että on fiksua mennä melkein raiskatun tytön iholle kiinni ja käyttäytyä kuin täydellinen paskiainen, jos tällainen ala-arvoista kieltä edustava kuvaus sallitaan. Varsinkin Kasparin jatkuvat seksuaaliset hyväksikäyttöyritykset eivät vastaa ajatusta kirjan mainostuksesta ”The sexiest romance you’ll read this year”. Voidaanko siis hyväksikäyttöä pitää seksikkäänä? Hieman hirvittää kun asian ajattelee noin.

Kirjassa oli nerokas tapa kerronnalle. Suurin osa tarinasta käsitellään Violetin näkökulmasta, mutta pienet pätkät Kasparin kerronnalla tuovat kivan lisämausteen. Tällöin lukijalle selviää asioita Kasparin vaikeasta luonteesta ja siihen liittyvistä menneisyyden tapahtumista. Ärsyttävää on Violetin taipuisuus. Kirjan loppupuolella Kaspar on valmis antamaan Violetin kuolla, mutta tietenkään Violet ei kuole sarjan ensimmäisessä osassa. Violet antaa asian anteeksi seuraavan parin luvun aikana. Olen tainnut aikasemminkin mainita siitä, etten voi sietää liian helposti pyöritettäviä naishahmoja. Violetin kaikista kärkkäistä kommenteista (ja ihanan sarkastisista yhteenotoista Kasparin kanssa) huolimatta pinnan alla on seurankipeä haavoitettu tytönhupakko.

Taattu oman hyllyn kirja, vaikka alankin miettiä omaa mielenterveyttäni. Suosittelen kyllä kirjaa kaikille, jotka vähääkään pitävät fantasiasta. Juonenkäänteitä riittää, enkä voi muuta kuin nauraa ja itkeä vuorotellen. Draamaa ja komediaa tilanteesta riippuen. Itse rakastan vampyyrien hovielämää, se kun vie ajassa taaksepäin kauniiden mekkojen ja hyvien käytöstapojen maailmaan. Kirjan kannessa mainittava K-16 on aiheellista ottaa huomioon, jottei kirja tuota suuria traumoja. En pistäisi pahitteeksi, jos muihinkin kirjoihin tulisi suuntaa antava ikäraja. Onhan kuitenkin totta, että kirjat saattavat kuvailla asioita jopa yksityiskohtaisemmin kuin elokuvat.

Advertisements