Veronica Roth: Kapinallinen

20140729-133609-48969349.jpg

Olen ymmärtänyt että ihmisillä on kerroksittain salaisuuksia. Heidät luulee tuntevansa, heitä luulee ymmärtävänsä, mutta heidän salaisuutensa pysyvät aina salassa heidän sydämensä sopukoissa. Heitä ei voi koskaan tuntea, mutta joskus heihin vain täytyy luottaa.

Tris ja Tobias ovat pakosalla. Heidän ainoa mahdollisuutensa on yrittää aselepoa. Terävä on kaadettava, mutta samalla katoaa tietoja, joiden vuoksi Trisin vanhemmat olivat valmiita kuolemaan. Epäluulo ja luottamuksen pula kalvavat Trisin ja Tobiaksen välejä samalla, kun he yrittävät pelastaa yhteiskuntansa tuhon parhaalta.

Tris on viisastunut sitten viimekerran. Nyt Tobias on se ärsyttävä osapuoli. Siis suuria juttuja tapahtuu. Willin ampuminen syö Trisiä sisältä päin ja hän pelkää menettävänsä muiden ja varsinkin Tobiaksen rakkauden. Yhteiskunnan suuri salaisuus ajaa nuoria erilleen, sillä Tobias näkee sen turhana, mutta Tris ei voi päästää irti tunteesta, että se on jotakin mullistavan tärkeää. Yllättyykö kukaan, jos kerron, että minua ärsyttää joutua odottamaan seuraavaa osaa, sillä kirja päättyi todella jännittävään tilanteeseen. Salaisuus siis on tärkeä!

Salaisuuteen viitataan monella tavalla, eikä se ollut mitenkään hirvittävän suuri yllätys paljastuessaan, mutta koko kirjan asetelma muuttuu totaalisesti. Pidän siitä, että Tris on vahvempi. Hän on hahmona parantunut paljon, mutta ongelmat ovat siirtyneet Tobiakseen. Hän on se raivostuttava osapuoli! En voi uskoa, että hän kohtelee Trisiä sillä tavalla! Lopussa Tris kuitenkin ojentaa Tobiasta ja poika tuntuu palaavan normaaliin tilaan.

Olen ehdottomasti sitä mieltä, että sarja on lukemisen arvoinen. Tarinaan alkaa tulla selvyyttä. En kuitenkaan pidä sitä vieläkään Nälkäpelin ja muiden sellaisten tasoisena. Monta pettymystä on tullut myös muilta dystopioilta, kuten Delirium. Divergent elokuvaa en ole vielä(kään) nähnyt, mutta suunnitelmissa se silti on.

Advertisements